2.4.12

Rantapallokausi!?

 

Kevät tuli, lumi suli. Viimeiset SM-hiihdot hiihdettiin ja rantapallot kaivettiin esiin. Vai mitenkäs se menikään?

 

Meni miten meni, kausi alkaa olla paketissa. Viime viikonloppuna kisattiin kauden viimeisistä SM-mitailesta Imatralla ja kolmipäiväisten karkeloiden lajeina olivat perinteisen sprintti, viestit sekä kuninkuusmatkat 30km ja 50km, perinteisellä tyylillä nekin.

 

Team KalleSport (tai kuuluttajaa lainatakseni ?Kalle Team Sportti?) edusti sprintissä Ann-Maryn ja allekirjoittaneen voimin. Ann-Mary eteni lopulta B-finaaliin, mikä MC-pisteitäkin kuluneen talven aikana saalistaneelle sprintterille ei ehkä ollut ihan se tulos, mihin voimat todellisuudessa riittäisivät. Mutta sprintti on sprintti. Kaikkea sattuu ja pienikin muutos vireystilassa vaikuttaa, minkä takia laji ei ehkä kuulukaan omiin suosikkeihin. Kaiken kukkuraksi naisten taso on noussut kovasti viime vuosien aikana, joten sijoituksista käydään varsin raaka taisto! Hieno kisa joka tapauksessa. Ja omaan lopputulokseeni olen ihan tyytyväinen. Pääsy alkueriin asti on ihan odotettu suoritus näillä nopeusominaisuuksilla.

 

Viestihiihto sen sijaan on aina kuulunut ykköskastiin hiihtourheilun lajivalikoimassa, ainakin omasta mielestäni! Vaikka toki puhutaan yksilöurheilusta, on viestitunnelmassa jotain erityisen eksoottista ja jännittävää piirrettä, josta ei mielellään jää paitsi. Yhden ihmisen suorituksen sijaan lopputuloksen ratkaisee kokonaisuus, ja toisaalta, kilpailumuoto tarjoaa harvinaisen mahdollisuuden taistella oman harjoitus/tukijoukon puolesta! Satun kanssa olemme muutaman viime vuoden ajan joutuneet seuraamaan tätä tapahtumaa telkkarista, ja olipahan mahtavaa päästä pitkästä aikaa mukaan! Joukkueen sijoitus oli 9., mikä perussuorituksella on ihan ok tulos. Hieman parempana päivänä meillä (joukkueella Ann-Mary, Satu, minä) olisi ollut ihan realistiset mahdollisuudet nousta tuonne 5. ? 7. sijan paikkeille. Ehkä ensi vuonna?

 

Päätöspäivän 30km kisaan starttasi enää meikäläinen. Peruspäivä, perustulos. Kaikki toimi ok ja sijoitus oli ok (24.). Päivä ei ehkä ollut virkein, ja väsy painoi jaloissa edelliseltä päivältä, joten tiiviin kansallisen ryhmän taistelussa jäin hieman himmeämmille sijoituksille. Mutta kokonaisuutena ihan jees, aurinko paistoi ja paana oli kunnossa, joten mitä sitä sen enempää selittelemään.

 

Ja näin lopuksi, rantapalloihin palatakseni: ne voidaan ehkä pitää vielä hetki vintillä. Lapin hiihtokelit houkuttelevat vielä niilottamaan viimeisiä pitkiä lenkkejä, ja Suomen Cup purkitetaan Rukalla huhtikuun 14. ? 15.4. Siispä viimeiset hiihtokilometrit koneeseen ja levon kautta kohti uusia haasteita!?

 

Aurinkoisin kevätterveisin,

 

Terhi

19.3.12

Viimeinen rutistus

 

Viisi kuukautta on kierretty, kun lokakuun lopussa Vuokatista aloitettiin. Team on menestynyt, mutta myös takkiin on otettu eli kaikkea mitä urheilun kuuluukin tarjota.  Loppet miehet Pasi ja Jukka ovat olleet kärkikahinoissa vaikka voittoon asti eivät eväät ole loppukahinoissa riittäneetkään. Loppet puolen suurin anti on talven kuluessa muodostunut voidepuolen kokemuksista.  Eli siis pääsääntöisesti sen yksinkertaisuudesta. Olemme talven mittaan saaneet selkeää kokemusta siitä, että ainakin yhteistyökumppanimme Vauhdin skaalasta ei tarvita kymmeniä paloja ja nesteitä ja nappeja. Pääsääntöisesti on menty 3:lla HF-palalla ja 3:lla peruspulverilla. Nämä kokemukset helpottavat suoraviivaisesti myös KalleSportin asiakkaiden palvelua.

Naistiimin osalta olemme oppineet ja saaneet lisävahvistusta pääosin urheiluravinteiden osalta. Olemme kokeilleet energiavajeen täyttämistä kohdennetusti Squeezy:n geelien ja urheilupatukoiden avulla. Verrattuna aikaisempaan tavallisella kotiruoalla pärjäämisen sijaan. Olemme tainneet oppia myös jotain. Nämä pari esimerkkiä ovat mallina siitä käytännön synergiasta, jota pyrimme hyödyntämään hiihtojoukkueen ja urheilukaupan välisessä toiminnassa.

Tulevana viikonloppuna 23.-25.3. Team KalleSport on jälleen tulessa Imatran SM-hiihdoissa. Televisiot auki.

 

Jani Ähtävä

23.1.2012

Sunnuntaina Vantaalta palattuani katselin Suomen Cupin kilpailut nauhalta ja mieleeni jäi kaikumaan selostajan kommentti siitä, missä kohtaa kautta ollaan jo menossa. Kommentti kuului kutakuinkin näin:  “Vaikka Etelä-Suomeen on vasta hetki sitten saatu lumi ja kuntoilijoiden talvi on vasta aluillaan, kilpahiihtokausi on edennyt jo suunnilleen puoleen väliin”. Ajatus havahdutti hieman, mutta lopulta sain lauseen sisäistettyä ja tästä viisastuneena ajattelinkin hieman koota alkutalven tunnelmia.

Oma tilanteeni on alkutalven aikana muistuttanut enemmän kunto- kuin kilpahiihtäjän harjoittelua, mitä lumen ja kilpailuiden alle saamiseen tulee. Tampereelle saatiin kunnon ladut vasta reilu viikko takaperin ja marraskuulle suunniteltu lumileirikin peruuntui Lapissa vallinneen lumikadon vuoksi. Hiihtotuntumaa ei ole ollut helppo kerryttää ja mielikuvitusta on saanut käyttää hyviä harjoitteita keksiessä. Onneksi Jämin hiihtotunnelissa pääsi hieman suksille, teamin kanssa saatiin hyviä harjoituksia Vuokatti-viikonloppujen aikana ja kun sauvakävely alkoi tympiä oikein kunnolla, kävin muutaman kerran Pirkkahallissa juoksemassa. Kuitenkin, lumen laskeutumista oli odotettu.

Kilpailuissa olen käynyt varsin vähän normaaliin talveen verrattuna. Yleensä ennen SM-hiihtoja startteja on alla jo toistakymmentä, mutta nyt vasta muutama hassu kisa. Vähäisestä menestyksestä huolimatta nämä muutamat startit ovat toimineet erinomaisina harjoituksina. Motivaatiota on lisäksi ruokittu teamin kannustuksella ja menestyksellä: Ann-Mary kävi metsästämässä maailmancupin pisteitä Rukalla ja esitti räväkkää menoa myös Vuokatin Scandinavia-cupissa joulun alla! Jes!

Tällä hetkellä olo on ihan positiivinen ja odottavainen. Huomasin selkeän muutoksen jo tehtyäni muutaman hyvän hiihtoharjoituksen kotiseudulla ja homma helpottuu kummasti, kun kapuloiden alle saa pidempää latuverkostoa ja ajettua paanaa. Vantaan Suomen Cupissa meno olikin jo huomattavasti räväkämpää, kuin vielä kertaakaan tänä vuonna. Ennakkoaavistuksista huolimatta kilpaladuille oli huikean kiva lähteä! Hyvän fiiliksen siivittämänä tulokseenkin sai olla varsin tyytyväinen.

Suomen Cuppi on kaiken kaikkiaan ollut tervetullut piriste kansallisen tason hiihtoon. Teamin tuomisina onkin näistä karkeloista ollut jo Ann-Maryn 3. sija Vuokatin sprintistä, viestin 5. sija (Irina, minä ja Ann-Mary) samaisista kisoista, sekä Vantaan viikonlopulta meidän kaikkien kolmen tasainen pommitus sijoille 11. – 22.!

Tästä onkin enää viikon valmistautuminen kauden ensimmäisiin SM-mittelöihin, jotka kisataan Keuruun tutuissa maastoissa. Henkilökohtaisesti osallistun kaikille tarjolla oleville matkoille, ja kolmeen päivään mahtuukin melkoisen mielenkiintoinen kattaus: kolmen kilometrin pituinen säpinäprologi perinteisellä, 10 km takaa-ajokilpailu vapaalla ja lopuksi pariviesti, sekin luistellen. Yhdistelmähiihdon korvaaminen vanhanaikaisella takaa-ajolla on ilahduttanut ainakin itseäni, joskin tuo 3 km lenkki on aika erikoinen yleisen sarjan matkana. Mutta eipä siinä, täysillä vain taistelemaan maksimaalista hapotusta vastaan! Jännittävä nähdä, miten toimii SM-tasolla.

Talvesta nauttien,
Terhi

26.10.2011

Tällä ”palstalla” team ottaa kantaa, antaa vinkkejä tai kertoilee muuten vain kuulumisiaan. Ei päivittäin, eikä aina viikoittainkaan, mutta kuitenkin niin usein, että kannattaa aina silloin tällöin vilkaista mitä urheilijoillamme on sanottavaa. ”Team päällikkönä” otin tietenkin kunnian tarinoida tähän ensimmäiseen otsikkoon ja se kertoo aiheesta Suomi Cup.

Suurimmalle osalle hiihdon harrastajia uusi kilpailu sarja ei herätä tod. näk. vielä minkäänlaisia ajatuksia. Kansallisen- ja vähän myös maajoukke –tason hiihtäjien kanssa touhunneena, pidän tätä juttua kuitenkin yhtenä merkittävimpänä uudistuksena Suomalaisessa kilpahiihdossa 20:n vuoteen.

Vaikka meillä hiihdon harrastaminen elää vahvaa nousukautta, kilpahiihtomme on parissakymmenessä vuodessa romahtanut kansallisesta ”suurlajista” lajiksi muiden joukkoon. Näin ollen myös kilpa ja huippuhiihdon rahoitus ontuu ratkaisevasti. Lajin kattojärjestö ei ole kyennyt enää vuosikymmeneen kunnolla hoitamaan esim valmennus ryhmien välttämättömimpiäkään kustannuksia. ”Artisti maksaa” periaatteesta on tullut  itsestään selvyys monelle maajoiukkue hiihtäjälle, saati sitten kansallisen tason kärki hiihtäjille. Asiassa on turha hakea syyllisiä, suurimpana vaikuttajana on ajan kuvan muuttuminen. Uusi sukupolvi –uudet lajit, joiden puristuksessa punnitaan ns. perinteisten lajien uusiutumiskyky.

Suomi Cupin visiona näen tulevaisuudessa vahvoja Vuokatti Ski temin kaltaisia puoliammattilaisseuroja ja näille haastajina pienempiä ”sateelliitti” teameja. Teamit pystyvät pääsääntöisesti omilla resursseillaan vastaamaan kaikesta A-maajoukkueen ulkopuoleisesta valmennus ja kilpailutoiminnasta, jolloin Hiihtoliiton ei tarvitse hajauttaa enää resursseja nykyisessä mittakaavassa. Tämän ”2 gategorian” kilpailu ja valmennustoiminnan rakentamiseen Suomi Cup on tämän päivän markkinataloudessa mielestäni ainoa potentiaalinen vaihtoehto, tosin vielä erittäin raakile versio.

Tässä Kehityksessä haluamme Team Kallesportin kautta olla matkassa. Peukut  ja varpaat pystyyn, että Cup ottaa tuulta alleen.

Vuokatissa 26.10.2011

Jani Ähtävä