Nyt otsikolla!
23.1.2012
Sunnuntaina Vantaalta palattuani katselin Suomen Cupin kilpailut nauhalta ja mieleeni jäi kaikumaan selostajan kommentti siitä, missä kohtaa kautta ollaan jo menossa. Kommentti kuului kutakuinkin näin: “Vaikka Etelä-Suomeen on vasta hetki sitten saatu lumi ja kuntoilijoiden talvi on vasta aluillaan, kilpahiihtokausi on edennyt jo suunnilleen puoleen väliin”. Ajatus havahdutti hieman, mutta lopulta sain lauseen sisäistettyä ja tästä viisastuneena ajattelinkin hieman koota alkutalven tunnelmia.
Oma tilanteeni on alkutalven aikana muistuttanut enemmän kunto- kuin kilpahiihtäjän harjoittelua, mitä lumen ja kilpailuiden alle saamiseen tulee. Tampereelle saatiin kunnon ladut vasta reilu viikko takaperin ja marraskuulle suunniteltu lumileirikin peruuntui Lapissa vallinneen lumikadon vuoksi. Hiihtotuntumaa ei ole ollut helppo kerryttää ja mielikuvitusta on saanut käyttää hyviä harjoitteita keksiessä. Onneksi Jämin hiihtotunnelissa pääsi hieman suksille, teamin kanssa saatiin hyviä harjoituksia Vuokatti-viikonloppujen aikana ja kun sauvakävely alkoi tympiä oikein kunnolla, kävin muutaman kerran Pirkkahallissa juoksemassa. Kuitenkin, lumen laskeutumista oli odotettu.
Kilpailuissa olen käynyt varsin vähän normaaliin talveen verrattuna. Yleensä ennen SM-hiihtoja startteja on alla jo toistakymmentä, mutta nyt vasta muutama hassu kisa. Vähäisestä menestyksestä huolimatta nämä muutamat startit ovat toimineet erinomaisina harjoituksina. Motivaatiota on lisäksi ruokittu teamin kannustuksella ja menestyksellä: Ann-Mary kävi metsästämässä maailmancupin pisteitä Rukalla ja esitti räväkkää menoa myös Vuokatin Scandinavia-cupissa joulun alla! Jes!
Tällä hetkellä olo on ihan positiivinen ja odottavainen. Huomasin selkeän muutoksen jo tehtyäni muutaman hyvän hiihtoharjoituksen kotiseudulla ja homma helpottuu kummasti, kun kapuloiden alle saa pidempää latuverkostoa ja ajettua paanaa. Vantaan Suomen Cupissa meno olikin jo huomattavasti räväkämpää, kuin vielä kertaakaan tänä vuonna. Ennakkoaavistuksista huolimatta kilpaladuille oli huikean kiva lähteä! Hyvän fiiliksen siivittämänä tulokseenkin sai olla varsin tyytyväinen.
Suomen Cuppi on kaiken kaikkiaan ollut tervetullut piriste kansallisen tason hiihtoon. Teamin tuomisina onkin näistä karkeloista ollut jo Ann-Maryn 3. sija Vuokatin sprintistä, viestin 5. sija (Irina, minä ja Ann-Mary) samaisista kisoista, sekä Vantaan viikonlopulta meidän kaikkien kolmen tasainen pommitus sijoille 11. – 22.!
Tästä onkin enää viikon valmistautuminen kauden ensimmäisiin SM-mittelöihin, jotka kisataan Keuruun tutuissa maastoissa. Henkilökohtaisesti osallistun kaikille tarjolla oleville matkoille, ja kolmeen päivään mahtuukin melkoisen mielenkiintoinen kattaus: kolmen kilometrin pituinen säpinäprologi perinteisellä, 10 km takaa-ajokilpailu vapaalla ja lopuksi pariviesti, sekin luistellen. Yhdistelmähiihdon korvaaminen vanhanaikaisella takaa-ajolla on ilahduttanut ainakin itseäni, joskin tuo 3 km lenkki on aika erikoinen yleisen sarjan matkana. Mutta eipä siinä, täysillä vain taistelemaan maksimaalista hapotusta vastaan! Jännittävä nähdä, miten toimii SM-tasolla. 
Talvesta nauttien,
Terhi
26.10.2011
Tällä ”palstalla” team ottaa kantaa, antaa vinkkejä tai kertoilee muuten vain kuulumisiaan. Ei päivittäin, eikä aina viikoittainkaan, mutta kuitenkin niin usein, että kannattaa aina silloin tällöin vilkaista mitä urheilijoillamme on sanottavaa. ”Team päällikkönä” otin tietenkin kunnian tarinoida tähän ensimmäiseen otsikkoon ja se kertoo aiheesta Suomi Cup.
Suurimmalle osalle hiihdon harrastajia uusi kilpailu sarja ei herätä tod. näk. vielä minkäänlaisia ajatuksia. Kansallisen- ja vähän myös maajoukke –tason hiihtäjien kanssa touhunneena, pidän tätä juttua kuitenkin yhtenä merkittävimpänä uudistuksena Suomalaisessa kilpahiihdossa 20:n vuoteen.
Vaikka meillä hiihdon harrastaminen elää vahvaa nousukautta, kilpahiihtomme on parissakymmenessä vuodessa romahtanut kansallisesta ”suurlajista” lajiksi muiden joukkoon. Näin ollen myös kilpa ja huippuhiihdon rahoitus ontuu ratkaisevasti. Lajin kattojärjestö ei ole kyennyt enää vuosikymmeneen kunnolla hoitamaan esim valmennus ryhmien välttämättömimpiäkään kustannuksia. ”Artisti maksaa” periaatteesta on tullut itsestään selvyys monelle maajoiukkue hiihtäjälle, saati sitten kansallisen tason kärki hiihtäjille. Asiassa on turha hakea syyllisiä, suurimpana vaikuttajana on ajan kuvan muuttuminen. Uusi sukupolvi –uudet lajit, joiden puristuksessa punnitaan ns. perinteisten lajien uusiutumiskyky.
Suomi Cupin visiona näen tulevaisuudessa vahvoja Vuokatti Ski temin kaltaisia puoliammattilaisseuroja ja näille haastajina pienempiä ”sateelliitti” teameja. Teamit pystyvät pääsääntöisesti omilla resursseillaan vastaamaan kaikesta A-maajoukkueen ulkopuoleisesta valmennus ja kilpailutoiminnasta, jolloin Hiihtoliiton ei tarvitse hajauttaa enää resursseja nykyisessä mittakaavassa. Tämän ”2 gategorian” kilpailu ja valmennustoiminnan rakentamiseen Suomi Cup on tämän päivän markkinataloudessa mielestäni ainoa potentiaalinen vaihtoehto, tosin vielä erittäin raakile versio.
Tässä Kehityksessä haluamme Team Kallesportin kautta olla matkassa. Peukut ja varpaat pystyyn, että Cup ottaa tuulta alleen.
Vuokatissa 26.10.2011
Jani Ähtävä
